-
Ulkopuolisuuden tunteesta
marraskuu 13th, 2014
Ohessa vielä linkki postaukseen, joka minua inspiroi tähän epäkoherenttiin tajunnanvirtaan –> KLIK-KLIK
Nyt kun mä linkitin sen, niin siitä varmaan tulee K:n blogiin joku outo kommentti. En tajua miksi.
I was reading blog of Kuningatar Alkoholi.
”Snuuurf…”The update in question was discussing how some people live and others just survive from one day to another, among other things.
Also, the feeling of not belonging was mentioned.Thinking: ”It hit really close to home. Mostly I felt like I’d like to help.
The feeling of not belonging is familiar with me.”
”But sometimes I can’t even help myself.”This time of year is not helping.
Even if I use daylight lamp.
And take my nutrient pills.”Bottom’s up!”
I still often feel real tired.”Oh, it is half past eleven already?”
All the hardest things get swept under the rug.
”Maaaaybe I will write those emails some other time…”
”Did my rambles have a point, too? Oh yeah, one can learn to cope with the feeling of not belonging.
And there is people somewhere out there, where one does not feel like an outsider with.Epilogue about drawing this comic:
Thinking: ”Gee, odd flow of consciousness, again!”
Thinking: ”Well, sod it! I’ll do better next time.
4 Responses to “Ulkopuolisuuden tunteesta”
Mä kun luin tuon saman päivityksen, niin muhun uppos myös tuo kohta, jossa kerrotaan toisten elävän elämäänsä ja toisten vaan selviytyvän päivästä toiseen. Itselle nimittäin tuo jälkimmäinen on hyvinkin tuttua. Tuntuu, että yritän selviytyä vaan päivästä toiseen. Enkä enää muista miltä tuntuu elää sitä elämää, eikä vaan selviytyä. Roikkua jossakin rievun syrjässä, nimeltä elämä, kiinni kynsin hampain.
@Saiccu: Vähän sama se on täälläkin. Itse en oikein kykene mihinkään pitkäkestoiseen suunnitteluun tai haaveiluun, koska yritän selvitä päivästä toiseen. Koska oma elämä on tätä selviämistä, ei ole mahdollisuuttakaan kuvitella esimerkiksi että ”viiden vuoden päästä opiskelen ja vieläpä alaa mistä pidän”.
Nyt en opiskele edes alaa, mistä en pidä.
Pitääpä joskus kirjoittaa ja piirtää tuosta ’eläminen vs. selviäminen’-tilanteestakin jotain.
Ooo, mut täähän on ihana :D Tai siis surullinen mutta ihana (emme taida olla tunnettuja riemukkaista postauksistamme, ha).
’Kaikki vaikeimmat asiat tulevat lakaistuksi maton alle’
NIINPÄ. Tuntuu että on vain tietty määrä energiaa X koko päiväksi ja pitää miettiä tarkkaan mihin sen käyttää. Se pitää säännöstellä viisaasti. Kaikkeen ei riitä, ei varsinkaan nuihin vaikeimpiin koska ne syö sitä energiaa aivan liikaa.
@Kuningatar Alkoholi: Haha, joo, mulla olikin sellainen tunne, että mun sarjakuvista tulee enemmän itseilmaisun henkireikä eikä setti hauskoja strippejä, jotka ostetaan heti Suomen jokaiseen sanomalehteen.
Se todellakin ottaa päähän, se miten vähän energiaa on yhtään mihinkään. Kun mulla työnkuvan vuoksi vaihtuvat myös työpisteet, joudun miettimään menenkö ahdistavan pitkään työvuoroon paikkaan Z vai itsessään ahdistavaan paikkaan W. Se vähentää mun työtunteja, mutta en yksinkertaisesti halua olla töiden jälkeen se ahdistunut ja itkuinen sekamelska, joka ei pysty edes ravitsemaan itseään kuten normaali ihminen.